Faravidin Sudet
Kuningas Faravid
”Torolf kulki sinä talvena jälleen kerran Finnmarkia, ja hänellä oli mukanaan lähes sata miestä; nyt kävi jälleen niin kuin edellisenä talvena, että hän kävi kauppaa lappalaisten kanssa ja kulki laajalti Finnmarkia. Mutta kun hän pyrki kauas itään ja tieto hänen matkastaan levisi, tuli silloin hänen luokseen kainulaisia, jotka sanoivat, että heidät on lähetetty hänen luokseen ja että sen oli tehnyt Faravid, Kainuunmaan kuningas. He sanoivat, että karjalaiset hävittivät hänen maassaan ja hän lähetti viestin, että Torolfin pitäisi lähteä sinne ja antaa hänelle apua. Viestin mukana oli lupaus, että Torolf saisi yhtä suuren osan saaliista kuin kuningas ja jokainen hänen miehensä yhtä paljon kuin kolme kainulaista. Kainulaisilla oli laki, että kuningas saisi seurueensa kanssa kolmasosan saaliista ja sitäpaitsi päältä majavan-, soopelin- ja näädännahat. Torolf esitti asian seuralaisilleen ja pyysi heitä itse valitsemaan, lähtevätkö vai eivätkö, ja useimmat päättivät uskaltaa, koska kysymyksessä oli niin suuri saalis, ja niin päätettiin seurata lähettejä itään.
Finnmark on hyvin laaja. Sen länsipuolella on meri ja siinä isoja vuonoja, samoin on pohjoispuolella ja itään päin. Mutta eteläpuolella on Norja, ja Finnmark käsittää sisäpuolen niin kauas etelään kuin Haalogaland ulkopuolen. Mutta itään Naumudalista on Jemtlanti, ja sitten Helsinglanti, ja sitten Kainuunmaa (Kvenland), sitten Suomi (so. Varsinais-Suomi), sitten Karjala. Mutta Finnmark on kaikkien näiden maiden yläpuolella, ja siellä on laajoja tunturiseutuja osaksi laaksoissa ja osaksi vesien varsilla. Finnmarkissa on tavattoman suuria vesiä ja vesien varsilla suuria metsiä, mutta pitkin maata on korkeita tuntureita, ja niitä nimitetään Köliksi.
Mutta kun Torolf tuli itään Kainuunmaahan ja tapasi kuningas Faravidin, silloin he varustautuivat matkalle, ja heillä oli kolme sataa miestä, norjalaisten kanssa neljä. Ja he kulkivat ylemmän Finnmarkin kautta ja tulivat sinne, missä ne karjalaiset olivat tuntureilla, jotka aikaisemmin olivat hävittäneet kainulaisten maata. Mutta kun nämä huomasivat vihollisen tulevan, he kokoontuivat yhteen ja kävivät vastaan odottaen saavansa voiton. Mutta kun taistelu alkoi, norjalaiset hyökkäsivät kovasti, sillä heillä oli vahvemmat kilvet kuin kainulaisilla; silloin kohtasi mieskato karjalaisten joukkoa, ja monet kaatuivat ja osa pakeni. Silloin saivat kuningas Faravid ja Torolf suunnattomasti saalista; he palasivat Kainuunmaahan. Mutta sitten kulkivat Torolf ja hänen seurueensa Finnmarkiin, ja kuningas Faravidista he erosivat ystävyydessä.
Samana talvena lähti Torolf ylös tuntureille mukanaan sata miestä, kulki suoraan itään Kainuunmaahan ja tapasi kuningas Faravidin. He pitivät keskenään neuvoa ja päättivät matkata tunturin yli niin kuin edellisenä talvena. Ja heillä oli mukanaan neljä sataa miestä ja he tulivat alas Karjalaan, missä he menivät seuduille, joissa väen paljouden takia oli jotain otettavaa. Siellä he hävittivät ja saivat saalista; sitten talven tullessa he kulkivat takaisin ylös Finnmarkiin.”
- Egilin saaga (noin 1230-1240)
Kertomus kuningas Faravidista on pitkälle tarunomainen. Kuitenkaan emme voi olla kiinnittämättä huomiota eräisiin kerralliseen historialliseen todellisuuteen viittaaviin seikkoihin. Kuninkaan nimi Faravid on selvästi käännös jostain vieraskielisestä nimestä muinaisnorjaksi. On arveltu, että pohjana olisi ollut joku sentapainen suomalainen nimi kuin Kaukamoinen tai Kaukomieli. Samantyyppisiä nimiä on muinaisskandinaavisissa lähteissä useitakin – esimerkiksi Torvald Vittfarne – mutta Faravid esiintyy vain tämän yhden ainoan kerran. Saagan ajankohtaan sijoitettuna – ehkä noin vuoden 900 tienoille – taistelu karjalaisten kanssa on tietenkin mahdottomuus – ainakin tämänhetkisten tietojemme mukaan. Mahdollisesti Torolfin ja Faravidin tarinassa heijastuvat myöhemmät ainekset ja myöhemmät tilanteet. Tästä huolimatta tarinan ydin on varmasti tosi, ja Faravidia voimme hyvällä syyllä pitää ei vain ensimmäisenä pohjoissuomalaisena, jonka nimen tunnemme, vaan myös ensimmäisenä ja ainoana nimeltä tunnettuna kuninkaanamme.
- Kyösti Julku, Faravidin maa: Pohjois-Suomen historia (1985)